[05.06.2012]
Aamulehden julkaisu 5.6.2012
Haastateltava, kansanedustaja Pekka Haavisto puhui eilen FinnMedin ja Hermian seminaarissa.
Oli menossa millainen kriisi tai konflikti tahansa, aina on taloutta. Aina ostetaan, myydään ja tarvitaan jotain.
Siinä oli tiivistetysti kansanedustaja Pekka Haaviston (vihr) viesti uusista vientimahdollisuuksista kiinnostuneille yrittäjille. Viime presidentinvaalien kakkonen on tunnetusti hankkinut aiheesta tietoa ihan omakohtaisesti etenkin Afrikassa.
Mutta otetaanpa ensimmäinen esimerkki lähempää, ihan omasta Euroopastamme. Paikka on nimeltään Blace. Vuosi on 1999, ja miljoona kosovolaista albaania odottaa Makedonian rajan aukeamista ja pääsyä pakoon Slobodan Miloševićin joukoilta. Leirillä on pulaa ruoasta, vedestä ja käytännössä kaikesta perusturvasta, mutta:
– Iso osa inhimillistä hätää oli kontaktien puute. Ihmiset yrittivät löytää läheisiään. Sitä varten oli matkapuhelimia mutta mistään ei saanut sähkövirtaa. Kännyköiden latauspisteille olisi ollut valtava kysyntä.
Herkkähipiäisyys pois
Suomessa on perinteisesti ”vahdittu” sitä, millaisten maiden kanssa kauppaa käydään. Sieltä, missä taistellaan ja poljetaan ihmisoikeuksia, on mielellään pysytty kaukana – tai vähintään vaadittu pysymään loitolla. Onko henki nyt siis muuttumassa, kun vihreä vaikuttajakin kehottaa käymään kauppaa synkkienkin tapahtumien keskellä?
– Asekauppaa konfliktialueille ei pidä tietenkään koskaan hyväksyä, Haavisto myöntää.
– Mutta monissa muissa tapauksissa ei pidä olla niin herkkähipiäinen. Suurimpia ongelmia on usein paikoissa, joissa nuorilla miehillä ei ole pääsyä muihin töihin kuin taistelijoiksi tai vaikkapa merirosvoiksi Somalian rannikolla. Sellaisissa paikoissa taloudellinen toiminta luo työpaikkoja.
Jälleen esimerkki: juuri Somaliassa on liikenaisten Hanad-järjestö toteuttanut hankkeen, jossa tiesulkuja vahtiville nuorille miehille on tarjottu 200 dollaria ja taattu koulutuspaikka vastineeksi siitä, että nämä luovuttavat Kalashnikov-rynnäkkökiväärinsä pois.
Eikö Venäjä opettanut?
Meillä on myös arasteltu kauppasuhteita kehittyviin maihin sen takia, että niissä pelätään pesivän paljon korruptiota. Pekka Haaviston silmiä avasi kuitenkin taannoinen keskustelu Ghanan kauppaministerin kanssa.
– Ministeri kehui maansa talouskasvun olevan maailman nopeinta. Siksi hän ihmetteli, missä suomalaiset ovat Ghanasta. Sanoin, että ehkä meillä pelätään korruptiota. Siihen kauppaministeri vastasi kysymällä, mikä iso maa on naapurinamme.
– Tarvittiin siis ghanalainen kertomaan suomalaiselle, että Venäjän-kaupan perinteen ansiosta mehän olemme vaikeiden markkinoiden asiantuntijoita!
Made in China – ei vaan Africa
Suomalaisilla on paljon oppimista siinä, miten inhimillisestä turvallisuudesta voi tehdä vientituotteen. Maatamme kehutaan usein rauhanturvan suurvallaksi, mutta YK:n nykytilastoissa löydymme sijalta 86, ja kärkipaikkoja pitävät Nepalin ja Intian ohella afrikkalaiset maat Nigeriasta Ghanan kautta Ruandaan.
Lisäesimerkki Afrikasta:
– Suomen perinteinen kehitysapukohde Mosambik valmistautuu rikastumaan kaasulöydöksillään. Norjalaiset myyvät sinne parhaillaan osaamistaan siinä, miten öljyrahat saadaan myös säästymään pahan päivän varalle.
Maailmantalouden varmin tulevaisuusennuste menee näin: jos ennen länsimaailma omisti ja Kiina valmisti, niin jatkossa Aasia omistaa ja Afrikka valmistaa. Ja siksi seuraavana kasvaa vahvimmin juuri musta maanosa.
Eikä tässä kehityksessä välttämättä kannata osoitella Aasian ja Afrikan vapauden puutetta ja demokratiaongelmia. Sieltä saa nopeasti vastaukseksi muistutuksen länsimaiden siirtomaapolitiikasta ja sortohistoriasta.
– Tulevaisuuden taikasana on tasa-arvo, vahvistaa Haavisto.
Hän huomauttaa myös, että yksi tärkeä kanava uusille markkinoille pääsyssä ovat pakolaisina tai taloudellisina siirtolaisina diasporaan kotimaastaan lähteneet ihmiset. Suomesta rahaa ja osaamista lähtömaahansa vievät etenkin somalit mutta myös burmalaiset ja srilankalaiset, joita on maassamme jo melkoinen määrä.
Olemmeko liian arkoja kauppasuhteissa?
-----------------------------------------------
Kirjoittaja: Matti Mörttinen
Alkuperäinen juttu: aamulehti.fi/puheenaihe
